Helmikuun esine 2017

Vapaaherra Otto Fleming – vahva paroni

Naantalin museon helmikuun esine on valokuva vapaaherra Otto Flemingin, ”vahvaksi paroniksi” nimitetyn, hautamuistomerkistä Naantalin hautausmaalla. Otto Flemingin hauta oli pitkään kadoksissa, mutta taiteilija Axel Haartman löysi sen 1920-luvulla. Haudalle pystytettiin vuonna 1924 suvun vaakunalla varustettu muistomerkki, jonka suunnitteli Axel Haartman.

Tarinoiden vahva paroni

Otto Fleming syntyi vuonna 1786 Askaisissa hovijunkkari, paroni Herman Flemingin ja tämän kolmannen puolison Sofia Carpelanin poikana. Flemingit asuivat kesäisin Louhisaaren kartanossa, mutta syksyn tullen he palasivat Askaisten Lempisaaren kartanoon, Otto Flemingin syntymäkotiin. Varhain, 3-vuotiaana, orvoksi jäätyään Otto varttui Odensaaressa enonsa ankarassa holhouksessa. Eno lähetti pojan Carlbergin sota-akatemiaan 1797. Flemingin käytös kuitenkin aiheutti rangaistuksen toisensa jälkeen, kunnes viimein hänet erotettiin. Lopullinen piste oli hänen heitettyään akatemian johtajaa karttapallolla niin, että tämä kaatui selälleen. Seuraavana oli vuorossa maisteri L. G. Stigzeliuksen poikien kasvatuslaitos Turussa. Hän edistyi opinnoissaan, ja pääsi ylioppilaaksi 1802. Mutta kuriin hän ei edelleenkään alistunut.

Otto Flemingin voimista ja hänen tempauksistaan kerrotaan monenlaisia tarinoita; ajan tapana oli että ylioppilaat ja kisällit tappelivat keskenään Aurajoen rannalla ja voitetut viskattiin jokeen. Kisällit olivat taas kerran hyökänneet ja Fleming sai heidät kimppuunsa. Ohi ajoi talonpoika tukkikuorman kanssa, Otto tempaisi kuormasta tukin ja pidätteli kisällejä kunnes sai apua. Pari vuotta hän jaksoi yliopisto-opintoja, kunnes maailma kutsui. Hän astui asepalvelukseen Viaporiin, eikä alkanut hyvin sotilasurakaan, vaan hän päätyi vankeuteen käytyään komppanianpäällikköön käsiksi.

Rellestettyään merellä, istuttuaan Towerin vankilassa ja kierrettyään keisarin jäljessä ympäri Eurooppaa Otto Fleming päätyi kotimaahan. Sukulaisten piti keisarin määräyksestä hankkia Otolle työpaikka, mikä ei ollut helppoa maineen kulkiessa Otto Flemingin edellä. Viimein hänelle urkeni ura vankien katsastajana Svartholman linnassa. Hän hoiti kyllä virkansa, mutta aiheutti kauhua Loviisassa tuntiessaan itsensä pitkästyneeksi työpaikallan. Lopulta tämäkin virka oli ohi ja Otto Fleming Viaporissa vankeudessa.

Otto Fleming ja Naantali

Viimein Fleming vetäytyi ”julkisuudesta” Naantaliin vuonna 1837. Naantalissa asuessaan hän aloitti maantieteen ja historian opiskelun ja kehittyikin aloilla varsin taitavaksi. Pienen perinnön turvin hän eleli Drälli-nimisessä talossa vuokralaisena. Myöhemmin hänen tiedetään asuneen 1846 Kallanderissa. Henkikirjojen mukaan hän eleli viimeiset vuotensa Ropakossa. Otto Fleming kuoli Naantalissa 1851, kuolinsyy oli ruusu.

Moni on jälkeenpäin muistellut Otto Flemingiä. Sakari Topelius julkaisi artikkelisarjan 1860-luvulla, Wentzel Hagelstam julkaisi hänestä aikalaislähteitä hyödyntäneen henkilökuvan 1920-luvulla ja naantalilainen Gullan Wahlström kirjoitti hänestä näytelmän ”Vahva paroni ja Lempisaaren harmaa rouva”. Näytelmää esitettiin vuonna 1984.

”Ensam i livet, ensam i döden vilar han sina trötta ben i den så många fromma böner välsignade klosterjorden”

Hän, yksinäinen eläessään ja yksinäinen kuollessaan, lepuuttaa väsyneitä jalkojaan niin monin hartain rukouksin siunatussa luostarimullassa. (Muistokirjoitus hautakivessä)