Kesäkuun esine 2017

Naantalin museon kuukauden esine on tällä kertaa Sau-Kallion ullakolta löydetty tapettirulla. Sau-Kallio kuuluu nykyisin Naantalin museon rakennuksiin. Tontin rakennus esiintyi 1600-luvulla rippikirjoissa nimellä Paimenes. Asukkaat olivat 1700–1800-luvuilla vähävaraisia ja käsityöläisiä, mm. puuseppä, kaakeliuunintekijä, maalari ja suutari.

Talon nimi muuttui Kallioksi 1800-luvun alussa. Sen ja viereisen Savon osti vuonna 1849 suutari Carl Nyström. Nyströmin poika Ewert otti 1900-luvun alussa nimekseen Sau-Kallio, joka tuli myös rakennuksen nimeksi.

Talossa asuivat viimeksi Nyströmin tyttäret Sandra ja Emilia. Heiltä se siirtyi perikunnan kesäasunnoksi. Vuonna 1967 Naantalin kaupunki osti Sau-Kallion ja 1969 se luovutettiin museokäyttöön.

Muraalitapetti

Tapetin on valmistanut Toijalaan 1927 perustettu Uusi Tapettitehdas Oy, jonka nimi pian muuttui Tapetti Oy:ksi. Yritys osti 1986 vuonna 1885 perustetun Sanduddin tapettitehtaan, jolla nimellä se on edelleen toiminnassa.

Kyseisen kaltaista rappauspintaa muistuttavaa tapettia kutsutaan muraalitapetiksi. Niitä alettiin valmistaa 1920-luvun lopulla ja ne olivat funktionalistisen ihanteen mukaisesti vain taustaa sisustukselle. Muraalitapetit valtasivat tehtaiden tapettimallistot 1930-luvulla lähes kokonaan ja ne pysyivät muodissa pitkälle 1950-luvulle. Näiden tapettien värisävyt olivat pääosin hyvin vaaleita ja kauempaa katsottuna ne näyttivät melkein yksivärisiltä. Yleisesti ne olivat sävyltään sinertäviä, vihertäviä ja vaalean ruskeita. Ruskean sävyn yleisyydelle oli selkeä syy. Sota- ja pula-aikana tehtailla oli puutetta väripigmenteistä, jonka vuoksi värejä jouduttiin sekoittamaan jäännöspigmenteistä. Näistä syntyi yleensä ruskeaa.

Muotia ja ihanteita

Ennen tapetteja seinille laitettiin seinäverhoja, kutomalla tai ompelemalla kuvioituja kankaita. Kuvakankaita kudottiin Suomessa mm. Naantalin luostarissa, tosin lähinnä kirkolliseen käyttöön. Säätyläistaloissa alettiin käyttää 1600-luvulla myös painokankaita. Kankaiden käyttöön vaikuttivat ylellisyysasetukset, joilla kiellettiin monien kankaiden hyödyntäminen. Vuonna 1754 mm. kiellettiin sisustustekstiilikankaiden tuonti, joten niitä alettiin painaa kotimaassa. Käytössä oli myös nahasta valmistettuja kultanahkatapetteja sekä nukkatapetteja.

Ennen paperitapetteja käytettiin vielä liimamaaleja, joita koristeltiin roiskemaalauksella ja sapluunoiden avulla. Käytössä oli myös pellavatapetteja, kuvatapetteja ja vahakankaita ym. Varhaiset tapetit olivat suhteellisen arvokkaita ja irrallisina ne saatettiin ottaa mukaan muuttaessa, sekä niitä voitiin siirtää huoneesta toiseen.

Tapetit ovat aina heijastaneet aikaansa. Mallit ja värit ovat seuranneet muotia ja tyylin ihanteita. Tapetit ovat aikanaan olleet merkki varakkuudesta. Sana tapetti vakiintui 1800-luvun puolivälin jälkeen tarkoittamaan meidän tuntemaamme tapettia. Paperitapetit yleistyivät 1800-luvun lopulla ja tulivat pikku hiljaa kaiken kansan ulottuville 1870-luvulta alkaneen teollisen tuotannon myötä. Köyhän perheen tapettina toimi sanomalehti.