Lokakuun esine 2021

Lokakuun esine on valokuva omenanpoimijoista

Syksy on sadonkorjuun aikaa. Perunat, porkkanat ja muut juurekset nostetaan ja viedään kellareihin. Kesän omenasato on jo saatu ja syöty, mutta talviomenien korjuu tapahtuu syksyllä. Ennen vanhaan omenia ei saanut läpi vuoden kaupan hyllyltä, ja talviomenat poimittiin, käärittiin paperiin ja sijoitettiin viileään odottamaan syöntiä.

Valokuvassa naantalilaisen ’Nisulan pullapuodin’ naiset poimivat omenoita vuonna 1921. Ulla-tytär on jakkaralla, kurkottelee omenat ja laskee ne äitinsä Amandan koriin.

Omenatarhat Naantalissa

Suomessa on viljelty omenaa jo 1400-luvulta lähtien, mutta esimerkiksi Naantalin luostarissa mahdollisesti olleista omenapuista ei ole varmaa tietoa. Myöhemmin omenanviljely yleistyi kartanoissa ja virkataloissa. Naantalissa yksi vaikutteiden antaja oli Karvetin tila, jossa tiedetään olleen omena-, luumu- ja kriikunapuita jo 1600–1700-luvuilla. Vuonna 1940 Karvetin suku perusti talon maille kaupallisen omenatarhan. Parhaimmillaan siellä oli noin 8000 omenapuuta. Osa puista tai niiden jälkeläisistä kasvaa edelleen Karvetin kaupunginosassa.

Herkkuja valmistamaan!

Syksy aiheuttaa vipinää myös kotipuutarhoissa. Valmistetaan hillot, tehdään omenamehua tai kuivataan omenaa talven vitamiinipommiksi. 

Pellervo-Seuran vuonna 1946 julkaiseman Kätevän keittokirjan reseptit olivat nimensä mukaisesti näppärinä irtokortteina laatikossa. Keittokirja esittelee monta mainiota reseptiä omenaherkuille: omenaohukaiset, omenavanukas tai kuningataromenat saavat veden herahtamaan kielelle. Näitähän voisi kokeilla!