Lokakuun esine 2017

Naantalin museon lokakuun esine on Gunnel Nymanin suunnittelema ja Nuutajärven lasitehtaan valmistama maljakko. Nyman (1909–1948) oli 1940-luvun lopulla Suomen tunnetuimpia lasimuotoilijoita ja hänen tavaramerkikseen tulivat piikkimuotilla tehdyt säännölliset ilmakuplaverkot. Piikkimuotin sisäpinnassa on teräväpäinen säännöllinen kuviointi. Aloitus puhalletaan muottiin ja päälle otetaan lisää lasia. Näin piikkien kohdalle jää ilmakuplat. Menetelmä on tunnettu satoja vuosia. Suomessa se yhdistetään erityisesti Nymanin tuotantoon.

Vanhimmat maljakot tehtiin keramiikasta

Lasista valmistettuja kukkamaljakoita ja kukka-asetelmia suojaavia lasikupuja mainostettiin Suomessa lehdissä 1850-luvulta lähtien, vaikka Åvikin 1748 perustetulla lasitehtaalla oli tuotannossa lasista valmistettuja maljakoita heti alkuvuosista saakka. Päätuotteet olivat lasitehtailla kuitenkin ikkunat ja pullot. Maljakoita käytettiin sisustusesineinä yleensä pareittain, eivätkä kauniit maljakot välttämättä vaatineet kukkia koriste-esineinä toimiessaan. Lasitehtaiden tuotannossa oli kuitenkin vain muutamia erilaisia malleja. Lasiteollisuuden hienoin tuote oli lyijykristalli, jota ryhdyttiin valmistamaan 1900-luvun alussa. Kristallin loistokausi oli Suomessa 1920-luvulla. Kristallimaljakot olivat kalliita ja niitä annettiin yleensä arvolahjoiksi. Vielä 1960-luvulle saakka oli yleistä kuvata päivänsankari erilaisten kukkakimpuilla täytettyjen maljakoiden ympäröimänä. Köyhänmiehen kristallina toimivat edulliset puristelasimaljakot. Lasitehtaat valmistivat myös halpoja anonyymeja sarjatuotantomaljakoita sekä erityisesti äitienpäivän ja joulun aikaan pikkumaljakoita, joihin lapsillakin oli taskurahoistaan varaa. Maljakon uusi tuleminen sisustusesineenä tapahtui 1970-luvulla.

Kuivakukkia ja potpureita

Kun tuoreita kukkia ei ollut saatavilla ympäri vuoden, näyttäviä kukka-asetelmia tehtiin kuivakukista ja 1700-luvulta alkaen myös tekokukista. Koska asetelmat pölyyntyivät helposti, ne suojattiin lasikuvuin. Kukista tehtiin myös tuoksuvia kuivaseoksia, potpureita, joille valmistettiin omia astioita. Turun seudulla kasvatettiin jo 1600-luvulla mm. ruusuja, akileijoja ja pioneja sekä erilaisia sipulikukkia kuten hyasintteja ja narsisseja. 1800-luvulla kasvihuoneiden avulla kukkia saatiin muulloinkin kun kesällä, erisyisesti joulunaikaan. Kukat sopivat tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Maljakko kukkien mukaan

Sata vuotta sitten maljakot olivat usein kapeita ja korkeita. Ne oli tarkoitettu vain muutamalle kukalle kerrallaan. Maljakot valitaan kukkien mukaan, matala kimppu tarvitsee erilaisen maljakon kuin korkea. Ruokapöytään sijoitettava maljakko ei saa peittää näköyhteyttä muihin ruokailijoihin, eikä kukkien tuoksu saa vaikuttaa makunautintoon. Kun maljakoksi nappaa tavallisen juomalasin täytyy muistaa, ettei aseta siihen myrkyllisiä kukkia. Osa maljakoista on varsin haasteellisia ja ne saattavat tarvita tukea. Tällöin käytännöllisyys usein kärsii. Monet maljakot ovat pieniä taide-esineitä.