Syyskuun esine 2017

Naantalin museon syyskuun esine on mustekynänpyyhin 1880–90-luvulta. Sahanpurutäytteisen nuken, jolla on posliinista valmistetut pää ja kädet, röyhelömekko on toiminut pyyhkimenä. Nukke on kiinnitetty pahvirasian päälle. Rasiassa on säilytetty oblaatteja, pieniä paperilappuja, joita on käytetty kirjeiden sulkemiseen.

Kynänpyyhkimistä tehtiin aikoinaan usein kauniita ja näyttäviä, esimerkiksi lasihelmin koristettuja perhosia tai monikerroksellisia virkattuja kukkasia. Yksinkertaisempia pyyhkimiä, joissa kangaspaloja ommeltiin päällekkäin yhteen, valmistettiin koulujen käsityötunneilla. Pyyhkimiä valmistettiin myös teollisesti. Esimerkiksi 4.8.1893 myönnettiin suomalaiselle Mimmi Bährille patentti hänen keksimästään kynänpyyhkimestä ja se oli myynnissä mm. Akateemisessa kirjakaupassa. Bährin kehittämä pyyhin oli pieni pahvikotelo, joka oli täytetty imupapereilla.

Mustekynä syrjäytti sulkakynän

Kynänpyyhkimet olivat käytössä aikaan, jolloin mustekynät olivat yleisiä. Ne syrjäyttivät sulkakynät 1800-luvun puolivälin tienoilla. Mustekynän terä kastettiin musteeseen ja pyyhkimen avulla varmistettiin, ettei terään jäänyt liikaa mustetta, joka olisi kirjoittaessa sotkenut tekstiä. Lisäksi terä pyyhittiin pyyhkimen avulla musteesta puhtaaksi käytön jälkeen. Mustekynänpyyhkimissä kangaspalojen kerroksellisuus varmisti sen, ettei muste sotkenut, sillä päällimmäistä osaa ei käytetty. Tarkkana sai myös olla, ettei kaatanut vahingossa koko mustepulloa.

Sotkematta kirjoittaminen vaati harjoittelua

Mustekynä koostui varresta ja vaihdettavasta metalliterästä. Varsi oli yleensä puuta, mutta koristeellisempia varsia tehtiin muistakin materiaaleista, esimerkiksi luusta. Musteella kirjoittaminen vaati harjoittelua siistin tuloksen saamiseksi ja ensimmäisillä kerroilla yrittäessä musteessa oli terän lisäksi usein myös kädet. Muste riitti yhdellä teränkastamisella vain muutamaan sanaan. Kirjoittamisen apuna tarvittiin myös kuivainta, johon kiinnitetyn imupaperin avulla teksti paineltiin kuivaksi. Musteen kuivaamiseen käytettiin myös hiekkaa, jota ripoteltiin musteen päälle hiekkasirottimen avulla. Mustekynät olivat yleisessä käytössä 1960-luvulle saakka.