Helmikuun esine 2025

Naantalin museon helmikuun esineenä on naisten varsikengät 1900-luvun ensivuosikymmeneltä

Valkoisissa nahkakengissä on matalat pompadour-korot, joissa on pikkunauloin kiinnitetyt korkolaput. Päällikkeet on ommeltu kolmesta kappaleesta ja niissä on kärki- ja koristeompeleet. Nauhat kulkevat luusta valmistettujen muotorenkaiden kautta. Kyseisen kaltaisia kenkiä on kutsuttu myös nauhavarrekkaiksi.

Varsikenkiä käyttivät molemmat sukupuolet ja kaikki yhteiskuntaluokat. Toki naisten olivat paljon sirommat ja hienostuneemmat kuin miesten. Naisten varsikenkiä oli sekä nauhalla sidottavia että napitettavia. Jälkimmäiset olivat paremmin istuvat ja sulavalinjaisemmat, mutta niiden kiinnittäminen oli hankalaa kovien napinläpien vuoksi. Avuksi tarvittiin nappikoukkua, eikä sekään taannut, että kaikki napit sai kiinni. Kun tällainen varsikenkä oli saatu jalkaan, pysyi se siinä koko päivän, aiheuttaen usein särkyä ja kipua. Siksi aktiiviset naiset suosivat nauhallisia versioita. Ne olivat helpommat laittaa jalkaan ja nauhoja saattoi päivän aikana säätää.

Muodin mukana

Kuten vaate-, myös kenkämuoti muuttuu ja kuvastaa aikaansa. Kun nykyisin kengissä korostuu yleensä mukavuus ja hyvä tuki jalalle, olivat aiemmin ulkonäölliset seikat tärkeämpiä. Kengällä saatettiin kiristää naisen jalkaterä kasaan samalla tavalla kuin kureliivillä vyötärö. Pieniä jalkoja pidettiin naisellisina. Ne olivat näkyvä varakkuuden ja yläluokkaisuuden tunnus, sillä sirot jalat kertoivat, että naisen ei täytynyt tehdä työtä. Osa naisista oli tämän vuoksi valmiita käyttämään liian pieniä kenkiä toivotun vaikutelman saavuttamiseksi. Seurauksena oli kipu, joka ei houkutellut liikkumaan.  

Uudelle vuosisadalle siirtyminen mullisti yhteiskuntaa. Suomessa toteutettiin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Naisen arkiasuksi muodostui edellisellä vuosikymmenellä käyttöön tulleet pusero ja pitkä hame. Asun katsottiin sopivan kaikille naisille ikään ja säätyyn katsomatta. Uudenlainen vapaus näkyi myös kengissä, kun liikkuvampaan elämään tarvittiin uudenlaisia tukevampia kenkiä. Nauhallinen varsikenkä oli olennainen osa käytännöllisen naisen arkea, joka ei enää suostunut epämukavuuteen.

Pompadour-korko

Merkittävä piirre aikakauden kengissä oli pompadour-korko, joka tiimalasin tavoin on keskeltä muuta osaa kapeampi. Koron rakenne on tukeva, mutta kavennus antaa sille ulkonäöllistä ”viehkeyttä” ja saa kengän näyttämään sirolta. 1900-luvun alussa hameenhelmojen lyhetessä pompadour-korko tähdensi naisellisuutta, tuoden kantajastaan enemmän näkyville.

Pompadour-koron keksi vuonna 1660 Nicholas Lestage. Se tuli tunnetuksi Ludvig XV ja Versaillesin hovin kautta. Kenkien korkoa ei vielä yhdistetty naisellisuuteen, vaan mahdollisuuteen elää joutilasta ja yltäkylläistä elämää. Niiden avulla saattoi ”nousta” rahvaan yläpuolelle.