Tammikuun esine 2021

Naantalin museon tammikuun esineet ovat juomalasin sirpaleita 1500–1600-luvuilta. Esineet ovat löytyneet Mannerheiminkadun ja kirkon uurnahautausmaan 2005 arkeologisilta kaivauksilta. Tätä korkeaa oluen juontiin tarkoitettua lasia kutsuttiin saksalaisittain passglasiksi tai hakkapeliittalasiksi. Nimensä se on saanut lasia kiertävistä renkaista (saksaksi passen).

Näitä ihania lasinsirpaleita voit käydä katsomassa Naantalin museon arkeologisessa perusnäyttelyssä tai ostaa samanlaisen olutlasin museon myymälästä. Kuvassa lasiennallistus vasemmalla ja oikealla alhaalla keskimmäinen pala on ollut passglasin mallina.

Tipaton tammikuu?

Nykyisin vaihtelevasti noudatettu ”Tipaton tammikuu” oli vielä edellisten vuosisatojen ihmisille tuntematon käsite. Tynnyreissä säilytettävä olut eli kalja, taari, olvi tai vahvempi sahti ja sima on maistunut jo esihistorialliselta ajalta lähtien arkisena janojuomana tai talkoo- ja juhlajuomana häistä läksiäisiin. Useimmiten olut oli vettä puhtaampaa ja sitä oli turvallisempi juoda etenkin kaupunkiympäristöissä. Olut oli myös täyttävää ja keskiajalla se korvasi noin kolmanneksen päivän energiansaannista. Olutta juotiin myös lämpimänä ja siitä valmistettiin ruokia kuten keittoja ja vellejä.

Keskiajalla saksalaisten hansakauppiaiden mukanaan tuoma humala syrjäytti vähitellen kansanomaisessa oluenpanossa käytetyn suopursun ja suomyrtin. Tuontioluen maku oli hieman miellyttävämpi ja kuninkaallisella asetuksella 1500-luvulla määrättiin talonpojat perustamaan humalasalkoja tiloilleen, jotta tuota saksalaista ihanuutta voitaisiin valmistaa myös kotimaassa. Humalatarhojen vartiointi oli yleistä, sillä niissä saattoi hiiviskellä varkaissa olevia oluen ystäviä.

Tuota maittavaa ja hieman humalluttavaa juomaa käytettiin myös osana palkkaa. Aikuinen mies saattoi kuluttaa noin kolme litraa olutta päivässä, mutta hovimiehet yli viisi litraa. Kerrotaan myös, että olut sisälsi alle keskioluen verran promilleja.  Sen ei siis olisi pitänyt vaikuttaa kovin häiritsevästi päivittäiseen työpanokseenkaan. Kuitenkin aikalaistietojen mukaan Ruotsin ja Suomen kuningas Kustaa Vaasa valitti kirjeessään pojalleen Suomen herttua Juhanalle vuonna 1556, että suomalaiset talonpojat olutta maisteltuaan huusivat ja kirkuivat niin, ettei omaa ääntänsä kuullut. Maaseudulla suomalainen kalja (finskt öl) taisi olla sittenkin tuhdimpaa tavaraa kuin linnoissa ja kartanoissa passglasista siemailtu saksalaistyyppinen olut.

Ylhäisö ja rikkaat porvarit alkoivat suosia sivistyneempää tapaa juoda olutta juomalaseista puu- ja metalliastioiden sijaan. Hauraita olut- ja viinilaseja alettiin tuottaa massavalmistuksena ja ne levisivät hansakauppiaiden mukana aateliston ja varakkaampien porvareiden pöytiin. Tislaustaidon kehityttyä vahvempia viinaksia alettiin juomaan vasta 1600-luvulta eteenpäin - oluen ja viinin lisäksi.