Kuukauden esine

Puusta tehty, soikean mallinen, kannellinen rasia

Naantalin museo esittelee kuukausittain esineitä, valokuvia tai arkistomateriaalia kokoelmistaan. Kuukauden esine on kirjaston aukioloaikoina nähtävillä pääkirjastossa osoitteessa Tullikatu 11. 

Naantalin museon huhtikuun esineenä on voirasia eli voivakka.

Puuta ja puusta saatavia materiaaleja on käytetty astioihin tuhansien vuosien ajan. Tuohiastioista on todisteita jo esihistorialliselta ajalta. Varhaisimmat puuastiat olivat vateja.

Puuastioita valmistettiin talonpoikaistaloissa omaan käyttöön satojen vuosien ajan koko nykyisen Suomen alueella. Tämä tapahtui pääsääntöisesti puhdetöinä puukon, kirveen ja halkaisuraudan avulla. Yleisimmin hyödynnettyjä puulajeja olivat haapa, kuusi ja kataja. Erityisen paljon tehtiin kimpiastioita. Sorvattuja lautasia oli kansan parissa käytössä 1500-luvulta lähtien, niiden yleistyessä kuitenkin vasta 1700-luvulla. Syville lautasille ei ollut tarvetta, koska keittoruoat syötiin suoraan yhteisestä padasta tai kulhosta. Pitkälle 1900-luvulle saakka suuressa osassa talouksia käyttöesineet tehtiin itse omiin tarpeisiin, vaikka metalliastioiden tulo vähensi puisten valmistusta jyrkästi 1860-luvulta lähtien. Astiat ja taloustarvikkeet pysyivät kansan parissa yksinkertaisina ensimmäiseen maailmansotaan asti.

Puuastiateollisuutta

Vakka-Suomessa harjoitettiin jo 1400-luvulla suurimittaista puuastioiden valmistusta kotiteollisuutena, joka jatkui 1800-luvun jälkipuolelle. Alueella tehtiin suuria määriä mm. lusikoita, jauholapioita, vateja, lautasia, pyttyjä, tiinuja, rasioita ja vakkoja, joita vietiin runsaasti ulkomaille kotimaanmyynnin lisäksi. Valmistuksessa erikoistuttiin eri astioihin perheittäin, taloittain ja kylittäin.

Voirasia eli voivakka

Vakat tehtiin niin sanotulla vakkatekniikalla. Vakat ovat kannellisia tai kannettomia säilytysastioita. Niitä käytettiin monenlaiseen säilyttämiseen ja kuljettamiseen elintarvikkeista tekstiileihin kuten nimetkin kertovat: voi-, vilja-, matka-, eväs-, vaate- tai kylvövakka. Vakkoja tehtiin eri kokoisia ja mallisia. Ne saattoivat olla matalia tai korkeita, leveitä tai kapeita, kannellisia tai kannettomia. Jokainen vakka oli omanlaisensa ainutlaatuinen kappale. Siksi kansikin oli kaikkiin sovitettava erikseen. Tästä seikasta juontaa juurensa sanonta ”vakka kantensa valitsee”.
Voivakan laidat eli keri on taivutettu ohuesta haapalaudasta ja kiinnittämiseen on käytetty juuripunosta. Kylki on tehty yhdestä puusta, jolloin laudan leveys määrittää esineen korkeuden. Pohja on yhtenäisestä kappaleesta. Voirasiaa on käytetty eväsvoin kuljetukseen ja säilytykseen matkoilla ja maataloustöissä esimerkiksi heinäniityille mentäessä. Voivakkojen tekoon käytettiin lehtipuita, jotka eivät painaneet voita eli antaneet siihen makua. 
Voi oli tärkeä elintarvike niin kauppatavarana kuin kotikäytössä. Voin valmistukseen käytettyjä kirnuja oli käytössä jo keskiajalla. Tätä ennen voita valmistettiin vispaamalla hapanta maitoa esim. tuohiropeessa.
 

 

Aikaisempia kuukauden esineitä

Vuosi 2025

Vuosi 2024

Vuosi 2023

Vuosi 2022

Vuosi 2021

Vuosi 2020

Vuosi 2019

Vuosi 2018

Jaa